Bioviini myy viiniä ravintoloille.

Valikoimassamme on
punaviinejä Portugalista, Saksasta, Ranskasta, Etelä-Afrikasta ja Italiasta.

Valkoviiniä Saksasta, Ranskasta, Etelä-Afrikasta ja Italiasta

Kuohuviiniä Italiasta ja Ranskasta

Kaikilla viineillämme on todistus luomuvalvonnasta.



Myrsky tynnyrissä
Käännös Der Spiegel 18/2002

Eurooppalaiset perinteikkäät viinitilat ovat ajautumassa kulttuurisotaan uusien mantereitten "viinimaakareitten" kanssa. Villakoiran ydin on: missä määrin manipulointi sallitaan.

Aamuhämärässä 10 asteen pakkasessa Martin Faber lähti viiniviljelmälleen. 14.12. klo 4.30 aamulla, muistelee viljelijä Freiburgista. Muumioiksi varustettuina kylmää vastaan työntekijät alkoivat lyhtyjen
valossa koota ryppyisiä rypäleitä.
N. klo 9, kun kirkas talviaurinko valaisi Badenin kauniin maiseman, rypäletertut olivat jo tilan viinipuristamossa. Puristaminen hydraulisesti kesti kaksi päivää ja jäisistä marjoista valui kullankeltainen, rasvainen neste sammioihin.

Tällä hetkellä tuo viime vuoden puolella puristettu neste käy viiniksi. Gewürztraminer-nesteen
laatua tarkkaillaan päivittäin. Valmis viini on kuuluisa, Eiswein. Sokeritta makea, jalo juoma. Asiaa ymmärtävät sanovat, että juoma polttaa suussa kuin kostea, hedelmäinen tuhka ja hinta-laatu -suhde on oikea (Saksassa ja Suomessa vähittäishinta n. 30 euroa) Mutta, miksi nähdä näin paljon vaivaa? Sato on pieni, sitä ei saa joka vuosi ja poiminta on työlästä.

Uudessa Seelannissa, Kaliforniassa, seudulla, jossa lunta ei ole eikä tule, viinirypäleet viedään parhaan satokauden aikaan jättimäisiin pakastimiin. Viininjumala Dionysos, myyttinen hahmo, jolla on pukin sorkat, taisi pulahtaa pulloon.

Perinteisten valmistajien odottama tietty, hyvin pienellä maantieteellisellä alueella esiintyvä aamusumu ja jalohomeet, jotka kruunaavat erikoisviinien ainoan oikean aromin, korvataan pakastimella ja manipuloimalla "bouquet", viinin tila- ja lajityypillinen aromi.

Vanhat viinin viljelijät suhtautuvat kehitykseen äärimmäisen epäluuloisesti. Viininviljely, joka on kulttuuria, muuttuu elintarviketeknologiaksi.
Yli 10 uutta valmistusmenetelmää pyritään saamaan alan koodeksiin eli hyväksytyiksi maailmanlaajuisesti nk. "enologisena" valmistuksena. Käsite kattaa viinin fysikaalisen maun muuttamisen ja kaunistamisen.

Kuten yleensäkin, USA johtaa orkesteria. Liukuhihnalla korkitetaan massaviinejä, esim Gallo, Mondavi ja Cabernet ikään kuin kyse olisi autoon pantavasta moottoriöljystä.

Globalisaation vastustaminen vaikuttaa turhalta. Perinteitä on 2000 vuoden takaa, mutta nyt tulee jatkuvasti roskaa markkinoille.

· Uudessa Seelannissa hailakat punaviinit värjätään tulisen hehkun aikaansaamiseksi
· mikro-oksidaatio eli hapettaminen akvaarion tapaan, nopeuttaa viinin kypsymistä
· Yhdysvalloissa kehitetään "kevyt"viinejä puuttumalla käymiseen.

Toistaiseksi mikään näistä keinoista ei ole sallittu kansainvälisen viinijärjestön (OIV Pariisissa) puolesta, mistä syystä USA luopui järjestön jäsenyydestä kesäkuussa 2001.
Mutta paine Eurooppaa kohtaan kasvaa.
Viimeksi OIV:n kokouksessa päätettiin olla hyväksymättä tapaa lisätä tervaisia puusäleitä viinitankkeihin vahvan aromin aikaansaamiseksi. Uusi-Seelanti ja Australia käyttävät tätä menetelmää jo vuosien ajan.

Hiljan Eurooppa joutui taipumaan ja sallimaan rypälesoseen käytön viinin valmistuksessa. Rypälesoseessa makeus lisääntyy niin kuin missä tahansa hillon valmistuksessa.
Laboratoriossa kehitetty maku uhkaa perinteistä laatua. Kyse on maun amerikkalaistumisesta.

Tosiasiaksi jää, että aurinko, sade, maaperä ja viinirinteen sijainti, jotka määräävät kohtalonomaisesti vuosikertaviinin ainutlaatuiset ominaisuudet, häviävät valtataistelun: in vino exitus.

Nimenomaan Ranska tutkii uusia valmistusmenetelmiä suurella rahalla ja on valmis hyväksymään itse käyttämiään menetelmiä, kuten puulastuja tankeissa ja rypäleiden pakastamista Sauternes-viinin valmistuksessa.

Saksa marssii perässä. Seuraavassa OIV:n kokouksessa 24.6.2002 Bratislavassa saksalaiset vaativat ylimääräisen hapon poistamisen sallimista viinistä. Se olisi heille jymyjuttu. Tässä tapauksessa puristetut rypäleet juoksutetaan niin moneen kertaan putkiston lävitse, että etikka erkanee. Syy moiseen: pureva happo, joka on pohjoisten viininvalmistajien tuttu, syntyy, kun sataa liikaa... Matthias Schulz